Blogi

Puolangan Pessimistien kuudes musikaali, Ihmemaa Puolanka, käsittelee monitasoisesti ylipositiivisuutta ja alitajuisia uskomuksia. Pinnallisin taso on helposti havaittavissa mutta syvällisempi viesti avautuu vasta kotona fingerporimaisella viiveellä. Jälleen kerran tämäkin näytös kosketti minua. Minä olen tuo Mikropää, Yksisarvinen sarveton hevonen...

Jokainen meistä on aikansa kasvatti ja kokemustensa summa. Lapsi imee ja omaksuu kodin tunneilmaston ja tavan elää. Aikuisena tunnistamme korjattavat asiat ja haemme vaikeuksiimme apua.

Käännän rintamasuuntani asiakasta kohti ja lasken kädet syliini. Miten voin auttaa? Joskus kepeämmin, mitä saisi olla? Hoitajana, yrittäjänä ja ihmisenä tärkein tehtäväni on pysähtyä asiakkaan äärelle ja kuunnella. Aina.